Ravintolasuosituksia

Yksi asia, jota olen täällä Pariisissa ollessa harrastanut paljon, on ulkona syöminen. Tämä suuremmoinen ravintoloiden määrä ja erinomainen hinta-laatusuhde houkuttelee herkuttelemman ehkä joskus jopa liiankin usein! Ajattelin listata tähän hieman ravintolavinkkejä ja vinkkejä ravintolan löytämiseen viime viikon innoittamana, kun oltiin äitin vierailun ajan oikeen ravintoloiden suurkuluttajia!

Kun asuu tällaisessa ravintoloiden luvatussa maassa, on ensimmäinen kysymys aina se, miten valita hyvälaatuinen ja sopivan hintainen ravintola näistä kaikista tuhansista vaihtoehdoista? Itse vietän paljon aikaa Tripadvisor-sivustolla, jossa ravintoloita (ja hotelleja ja turistikohteita yms.) voi vapaasti arvostella kuka vaan niissä vieraillut. Kun osaa hieman suodattaa tekstejä sen mukaan, mikä kuulostaa uskottavalta ja mitkä kommentit ovat johdonmukaisia toisten kommenttejen kanssa, saa hyviä vinkkejä siitä, mihin ravintolaan milloinkin kannattaa lähteä (ja tämähän toimii muuallakin kuin vain Pariisissa, kokeilkaa ihmeessä!)

Toinen nettisivusto, joka Ranskassa on hyödyllinen on La Fourchette. Sivustoa käyttämällä voi lukea ja kirjoittaa arvosteluja ravintoloista, varata pöytiä eri ravintoloihin ja mikä parasta: saada alennuksia tiettyihin ravintoloihin ja kerätä bonuspisteitä, joita voi hyödyntää sitten ravintoloissa käydessään! Itse olen muutaman kerran käyttänyt tätä ja aina olen iloisesti yllättynyt saamistani alennuksista ja ruoan laadusta (nettisivuilla lukee etukäteen mistä ravintoloista alennusta saa ja kuinka paljon).

Ensimmäinen ravintolasuositus on Le Basilic, jossa kävimme Ninan ja Iiriksen kanssa. Ravintola tarjoaa perinteistä ranskalaista ruokaa, joka oli erinomaisesti valmistettu ja hyvin maukasta (jopa kypsäksi paistettu pihvi oli kuulemma herkullista)! Hinnat ovat opiskelijabudjetille hieman korkeita, mutta La Fourchette:n alennuksilla siedettäviä. Hotelli on sympaattinen niin sisältä ja ulkoa ja toisiaan lähellä olevat pöydät tuovat oikeaa Pariisilaistunnelmaa!

Toinen suositus on käydä syömässä Saint-Michelin alueella. Sieltä minulla ei ole mitään erityistä ravintolasuositusta, koska kaikki ravintolat ovat yllättävän edullisia ja ruoka on perustasoista ranskalaista ruokaa. Kolmen ruokalajin menun voi saada kymmenellä eurolla ja ruokajuomatkaan eivät ole hinnalla pilattuja! Jos kuitenkin tekee mieli jotain muuta, virestä löytyy kebebpaikkoja ja niin italialaisia kuin kreikkalaisakin ravintoloita. Ja kun kolme ruokalajin ateria on popsittu mahaan, voi sitä lähteä sulattelemaan kävelemällä Seinen rannalla.

Esimerkiksi La Petite Hostellerie on hyvä "kympin paikka"!

Jo siitä asti, kun olen muuttanut tähän asuntoon, olen kulkenut pienen ja hämyisen ravintolan ohi aivan minun taloni vieressä. Se on etiopialainen ravintola Lac Tana. Koska Pariisista löytyy paljon eri etnisiä ryhmiä, myös ravintoloiden kirjo on valtava. Tämä kuitenkin sattui silmääni toki koska se sijaitsee niin lähellä kotiani, mutta myös koska en ole ennen nähnyt etiopialaista ravintolaa. Kun äiti tuli tänne vierailemaan, ajattein, että tässä olisi hyvä kokeilukohde meille molemmille. Pikkuisen minua alkoi hymyilyttämään, kun tajusin, että meidän oletettiin syövän sormin ja äiti ei uskonut minua. Tarjoilija (ja kokki/omistaja, rooli ei tullut ihan selväksi) ilmeisesti ymmärsi yskän ja tuli näyttämään meille, kuinka eräänlaisella letulla oli tarkoitus kahmaista ruokaa sormin ja syödä siten. Kun äiti toipui shokista, lopulta syöminen onnistu hyvin ja ruoka oli herkullista! Söimme lajitelman erilaisia etiopialaisia perinneruokia etiopialaisen oluen kera. Nam!

Jos haluaa syödä erinomaista ranskalaista ruokaa kohtuuhinnalla aidossa rankalaisessa brasseriessa, kannattaa suunnata Café du Commerce:n. Mukavan ostoskadun "Rue du Commers":n varrella sijaitseva autenttinen ranskalainen ravintola näyttää ulkoa päin vain pieneltä kahvilalta, mutta sisällä aukeaakin kolmen kerroksen kokoinen ruokaravintola. Ravintolasta tekee vielä erityisemmän se, että hyvän ruuan ja kauniin ulkomuodon lisäksi henkilökunta on hyvin ystävällistä (Pariisisssa tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää). Kaikki tarjoilijat joka kerroksessa tervehtivät sisään tullessa ja pyyntöihin vastataan heti: Bien sûr, madame, eli tottakai! Ravintolasta voi myös ostaa ostereita ja muita mereneläviä kotiin valmistettavaksi. Käykää ihmeessä katsomassa nettisivuilta (jotka nekin harvinaiset ravintoloille ranskassa) kuvia ja video tästä mainiosta ravintolasta.

Viimeiseksi esittelen hieman erilaisemman (ja eri hintaluokan) ravintolan: Bel Canto. Ravintolan konsepti on se, että sillä aikaa kun vieraat syövät ranskalaista gourmet ateriaa, joka viidestoista minuutti valot himmenevät ja nuoret oopperalaulajat alkavat laulaa tuttuja sävelmiä kuuluisista oopperoista pöytien lomassa. Pariisissa on kaksi Bel Canto ravintolaa ja itse olimme Rivolin ravintolassa, joka on aivan Pariisin kaupungintalon Hôtel de Ville:n vieressä Seinen rannalla.

Ravintolan tunnelma oli aivan mahtava! Nuoret lahjakkaat laulajat vuoroin tarjoilivat ruokaa, vuoroin lauloivat ja ennen kaikkia esittivät oopperasävelmiä. Esiintyjät olivat todella ilmeikkäitä ja vaikka aluksi pelkäsin, että tunnelma voisi olla hieman vaivaantunutta, kun laulaja tulee laulamaan aivan pöytämme viereen, se oli kaikkea muuta! Nautimme täysin rinnoin musiikista ja esityksistä sekä tietenkin erinomaisesta ruoasta. Lopulta viihdyimme ravintolassa kolme tuntia ja niin viihtyivät kaikki muutkin. Lopuksi yksi illan esiintyjistä piti vielä puheen ja nostimme yhdessä maljan laulajille. Ilta päättyi yhteislauluun (emme siis todellakaan olleet Suomessa, vaan kaikki lauloivat yhteen ääneen) ja tunnelma oli rento. Olisin voinut jatkaa iltaa vaikka kuinka pitkään!

Ulkona syöminen ja hyvä ruoka ovat varmasti yksi niistä asioista, joita tulen ikävöimään Pariisista. Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta paikkoja ja muistoja kyllä riittää! Vielä minulla on puolitoista kuukautta aikaa tutkiskella uusia ravintoloita ja vierailla vielä niissä, joissa haluaisin, mutta vielä en ole käynyt. Toivottavasti aika riittää!

España!

Viikko sitten sain tehtyä paljon tarvitun irtioton arjesta, kun lensin Iiristä ja Ninaa (ja Anttia) tapaamaan Espanjaan. Vaikka Espanjassakin syksy on jo saapunut, oli kuitenkin ilma sen verran lämpimämpi Pariisiin verrattuna, että sai vähän kesäisemmän fiiliksen! Siinä on kyllä isot etunsa kun asuu Keski-Euroopassa, koska vain kahden tunnin ja kymmenen minuutin lennon jälkeen pääsin Espanjan kamaralle.


Tytöt asuvat Fuengirolan Los Bolichesissa, joka on (ainakin minulle) tunnettu mistäpä muustakaann kun suomalaisesta väestöstä. Oli huvittavaa heti huomata, kuinka niin naapurit kuin kauppajonossa olevat ihmisetkin keskustelivat suomeksi ja jotkut olettivat automaattisesti, että mekin ollaan suomalaisia. Kuitenkin espanjalaista tunnelmaa pääsin kokemaan heti, kun järjestimme itsellemme tapas-illan.


Viikonloppu meni rattoisasti ja oli mahtavaa vaihtaa kuulumisia ihan kasvotusten, eikä vain ainaisten tekstiviestien välityksellä. Turistina taas kerettiin toimia kun vuokrattiin auto ja lähdettiin kiertelemään lähiseutuja. Minulle yllätyksenä tuli, kuinka edullista autovuokraus Espanjassa on! Maksoimme vain 40 euroa kolmen päivän vuokrasta. Ensimmäisenä vuokrapäivänä vierailtiin Torremolinoksen rantakaduilla, Fuengirolassa sekä Mijasin vuoristokylässä. Nina toimi meidän hovikuskina ja onneksi niin, itse en olisi välttämättä uskaltanut vuoristoteille taikka espajalaistyyliseen liikenteeseen lähteä ajamaan. Tosin välillä takapenkilläkin sai kunnon adrenaliiniannoksen kun pienellä vuoristotiellä vauhti tuntui aika kovalta ja pudotukset olivat suuria!

Toisena päivänä vierailtiin Marbellassa, jossa ensin tutustuttiin hienoon huvivenesatamaan ja sitten vieä vanhaan kaupunkiin. Päivä oli tosin sunnuntai ja espanjalaiseen tapaan kovinkaan moni paikka ei ollut auki (jos nyt ei lasketa sataman merkkiliikkeitä, joihin minun kukkarollani ei ainakaan ole varaa mennä edes kurkistamaan...) Lisäksi huomasi kyllä, että koko kaupunki oli suunnattu hieman varakkaammille turisteille, koska hintataso oli huomattavasti kalliimpi kuin muualla vieraillessamme. Muuten kyllä olin iloisesti yllättynyt Espanjan hitatasosta, sillä Pariisissa olen jo tottunut siihen, että kaikesta saa maksaa ja yleensä enemmän kuin vähemmän...

Sunnuntai-iltana minut sitten ajettiin takaisin lentokentälle (Shoppailuilla täydennetyn matkalaukun kanssa), josta lähdin takaisin kohti Pariisia ja itse asiassa vastaanottamaan minun seuraavaa vierastani, äitiä. Kotiin palasin henkisesti levänneenä, mutta unta tarvitsevana :D Valitettavasti unta sain vasta yhden jälkeen kun pääsin kotiin, sillä lento oli tunnin myöhässä ja koneessa vieressäni istui alle vuoden ikäiset kaksoset, jotka pitivät huolta, ettei koko koneessa nukuttu... Mutta onneksi lopulta pääsin kotiin vielä viimeisillä metroilla!

Kiitos tytöille ja Antille mukavasta viikonlopusta ja kohta nähdään taas!

Lomailua ja virkistävää vaihtelua

Syysloma meni kiireisesti. Mutta ihan hyvällä tavalla kiireisesti! Fyysisesti ei kerennyt hirveästi rentoutumaan, mutta henkisesti senkin edestä :D

Loman alkajaisiksi sain vieraiksi Ninan ja Iiriksen Espanjan lämmöstä tänne Pariisin syksyyn (ja syksy näyttikin parhaimmat tuulet ja sateet, jotka kyllä päättyivät heti kun tytöt lähtivät kotiin...). Sain kokeilla epävirallisena paikallisoppaana toimimista kun näytin heille kaikkea, mitä ensikertalaisen Pariisissa tulee nähdä!

Tietenkin aloitimme Eiffel-tornin vierailulla, sillä sehän on tässä helposti kävelymatkan päässä. Tuhanisen kuvien ottamisen jälkeen menimme Seine-risteilylle, jolla näimme kaikki joen varressa olevat päänähtävyydet selostuksineen. Bateaux Parisiens -firma on hyvä vaihtoehto ainakin sadepäivälle, sillä heidän laivansa ovat katettuja, joten pahemmilta sääilmiöiltä välttyy.

Lisäksi pidennetyn viikonlopun aikana kerkesimme shoppailla, kiivetä Riemukaaren katolle, syödä hyvin (ravintolasuositus Montmantrella: La Basilic. Ja kun pöydän varaa etukäteen La Fourchette -palvelusta, laskuksta saa 40 % alennusta!), nähtiin Montmartren nähtävyydet kehittelemälläni kävelykierroksella ja otettiin lisää kuvia Eiffel-tornista!

Kävelykierros, jonka aikana näkee Sacre-Coeur-kirkon (ja sieltä tietenkin maisemat Pariisin ylle), Montmantren pikkukadut ja katutaiteilijat, Moulin de la Galette -myllyn (ja ravintolan, mutta kuulemma ruoka ei ole kovin hyvää ja paikka on täynnä turisteja...) ja viimeisenä kukkulan toisen myllyn; Moulin Rougen. Reitiltä voi poiketa myös hautausmaalle ja osoitteesta 33 Rue Lepic löytyy La Basilic -ravintola.

Ja taas Eiffel, nyt vaan hieman harvinaisemmin pilvien takana!

Toinen osa lomasta olikin sitten päin vaistoin: turistina olemista nimittäin. Ostin edellisenä viikonloppuna lennot Portoon Portugaliin, koska tuntui vain, että nyt kaipaan vähän vaihtelua. Pariisi on toki mahtava kaupunki, mutta vaihtelu ei ole koskaan pahitteeksi. Löysin halvat lennot Transavia-lentoyhtiöltä sekä hostellin, joka maksoi vain 13 euroa yöltä, joten miksipä ei? Valitettavasti sää ei ihan suosinut ja Portossa satoi koko ajan kun olin siellä, mutta kuten opas paikan päällä valaisi, Portossa sataa aina. Mutta siitä seuraakin se, että kaikki, joka on mahdollista olla vihreää, on todella vihreää!

Hostelli, jossa yövyin oli Tattva Design Hostel ja se oli kyllä hintansa väärti! Ensimmäisenä päivänä sadevarustukseni ei ollut ihan vielä ajantasalla, joten kastuin läpimäräksi ja päätin viettää loppuillan hostellilla. Onneksi siellä järjestettiin illallinen muiden vieraiden kanssa, joten maha tyhjänä ei tarvinnut olla. Lisäksi illan aikana tutustuin niin moneen uuteen ihmiseen, että seuraavan päivän suunnitelmat päätettiin yhteistuumin ja koko loppuaikana mukana oli mahtava porukka!

Kirjakauppa, jossa Rowling kuulemma kirjoitti

Pancho Tours:n ilmaisella kävelykierroksella opittiin paljon Portosta ja nähtiin päänähtävyyksiä. Suurena Harry Potter fanina hävettää myöntää, että olin unohtanut Porton olevan se kaupunki, jossa J.K. Rowling kirjoitti alun perin kirjasarjaansa. Asia kuitenkin korjaantui kun kävimme vierailemassa kahdessa kirjailijan lempikirjoituspaikoissa!

Majestic Cafe

Kävelykierroksen jälkeen menimme hostelliin kuivattelemaan itseämme jotta olisimme valmiita illalla lähtemään maistelemaan portviinejä. Joen toinen puoli on täynnä portviinikellareita ja niissä järjestetään kierroksia ja maisteluita. Vähällä oli että eksyimme pahimpaan ja kalliinpaan turistirysään, mutta meidät pelastettiin viime hetkillä! Aikaisemmin kävelykierroksella mukana olleet ihmiset veivät meidät mukanaan toiseen portviinitaloon ja kahdeksan hengen kesken jaoimme pullot neljää erilaista portviiniä (valko, rose, ruby ja tawny) ja maksoimme vain neljä euroa per henkilö!

Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut ex tempore matka ja Portugali kyllä voitti puolellensa erityisesti ystävällisten ihmisten ansiosta ja säästä huolimatta! Vielä viimeisenä kerkesin käydä moikkaamassa Atlanttia ja "pienestä" vesisateesta johtuen matkaan tarttuivat vielä uudet kengätkin, ihan vaan että oli jotain kuivaa kotimatkalle päälle pantavaksi...

Syksy??

Kesä on ohi, mutta onnekseni voin todeta, että Pariisissa ei kuitenkaan olla ihan identtisissä säätiloissa Suomen kanssa. Tosin tällä viikolla on tullut vettä ja ilma on muutenkin viilentynyt reippaasti enkä ehkä enää lähtisi shorteissa ja sandaaleissa kaupungille. On hauska kuitenkin huomata kuinka erilaisia pukeutumistyylejä ihmisillä täällä on. Samana päivänä vastaan tulee ihmisiä toppatakeissa ja talvisaappaissa ja toisilla ei ole edes sukkahousuja hameen kanssa! Itsekin kävin ostamassa jo talvitakin, mutta vielä toistaiseksi olen jättänyt sen naulakkoon. Pariisilaiset osaavat kuitenkin hyvin pitkittää kesää. Esimerkiksi terasseilla on lämpölamput niin, että eilenkin vaikka lämpötila oli varmasti reilusti alle kahdenkymmenen, istuin ulkona vielä puolen yön jälkeen!

Uudemmassa kaupungissa talojen välissä
(ja allakin, tai siltä se näytti), oli tällaisia
vesireittejä, jotka saivat kaupungin näyttämään
todella söpöltä!

Vaikka säätila onkin hieman lannistanut ulkoiluintoa, päätin viime viikoloppuna kuitenkin lähteä pienelle ekskursiolle Pariisin ulkopuolelle. Otin Pariisin Gare de l'Est -juna-asemalta paikallisjunan P Provins nimiseen kaupunkiin. Koska oli viikonloppu, koko päivän voimassa oleva lippu vyöhykkeille 1-5 oli vain 8,10 euroa (nuorisolippu alle 26 vuotiaille) ja sillä pääsi siis Provinsiin asti, vaikka matkaa on kuitenkin noin 80 km.

Provins on tunnettu sen keskiaikaisesta kaupungista. Koko kaupunki ei siis ole keskiajalta, mutta vanhimmat osat, niin sanottu korkea kaupunki, ovat. Vietin lopulta kaupungissa vain pari tuntia, mutta kerkesin nähdä suurimman osan nähtävyyksistä.

La Tour César

Kuitenkin jos sadetta ja tuulta olisi ollut hieman vähemmän, kauniissa kylässä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Myös shoppailu pienissä ruusuputiikeissa, joiden tuotteista alue on kuuluisa, jäi väliin, sillä kaupat ovat Ranskassa lähes aina sunnuntaisin kiinni. Jotain jäi siis myös ensi kerralle, jos sinne aion vielä palata!

Tulevalla viikolla on syysloma ja sen aloitan toimimalla epävirallisena tursitioppaana Ninalle ja Iirikselle, jotka saapuvat tänne ihan näillä näppäimillä! Aidon ranskalaisen kokemuksen takaamiseksi samppanja on jo kylmässä! :D

Kulttuuria laidasta laitaan

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika lailla työn touhussa, sillä toimistolla on ollut aikamoinen kiire. Kuitenkin eletään sesongin loppuvaihetta, joten helpotusta on luvassa viimeistään lokakuun lopussa.

Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Institut du Monde Arabe :ssa, joka on siis arabikulttuurin ja -historian keskus täällä Pariisissa. Keskuksessa on museo, josta löytyy kaikenlaista kiinnostavaa tietoa, videoita ja esineitä arabikulttuurista.

Vaikka rakennuksessa sijaitsee museo ja kulttuuri, jota se esittelee on vanha ja perinteitä kunnioittava, on itse rakennus kuitenkin hyvin moderni. Erityisen hienoja ovat nämä metallilaatat, joista julkisivu muodostuu ja joiden läpi valo siivilöityy sisälle. Rakennuksen sisältä laatat näkee erityisen hyvin. Rakennuksen on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Jean Nouvel nerokkaasti niin, että metallilaattoja ohjailemalla rakennukseen paistaa aina aurinko juuri sopivasti. Itse laattojen kuviointi kuitenkin vie ainakin minut jo ajatuksissani arabikulttuuriin, joten ehkä jo itse rakennuksessa tulee ilmi koko instituutin tehtävä: ymmärrys ja ystävyys arabimaiden ja Ranskan sekä koko länsimaisen Euroopan välillä, erityisesti tieteen ja teknologian alolla.

 


Valitettavasti en voi suositella museota kenellekään, joka ei osaa ranskaa, sillä suurin osa infoteksteistä oli vain ranskaksi, joten minäkään en ihan kaikkea ymmärtänyt. Kuitenkin kaikki, mitä luin, oli todella mielenkiintoista. Tiesittekö esimerkiksi, että nykyään käytettävät arabian kielen kirjaimet kehittivät itse asiassa kristityt Välimeren alueella ja arabiaa on kirjoitettu jo vähintään 500 jKr.? Siitä sekä kirjoitettu että puhuttu kieli on kuitenkin muuttunut ja kehittynyt lisää ja nyt oikeastaan kukaan ei puhu klassista arabiaa äidinkielenään, vaan siitä on kehittynyt useita erilaisia variantteja. Tietenkin suuri osa arabikulttuurista on sidoksissa islamin uskoon, mutta museossa oli esitetty mielenkiintoisesti myös se, miten kolme (nykyään) maailmanuskontoa, islam, juutalaisuus ja kristinusko ovat kaikki vaikuttaneet arabikulttuuriin.

Toisen kulttuurielämyksen sain tänä viikonloppuna, kun kävimme Keeleigh'n kanssa Auvers-sur-Oise:ssa. Se on pieni kylä noin 30 kilometriä Pariisista ja junamatka sinne taittui noin 45 minuutissa. Kylä on erityisesti kuuluisa eräästä entisestä asukkaastaan: Vincent van Gogh. Vaikka hän ei kerennytkään asua kylässä kauaa, hän maalasi siellä suhteellisesti enemmän kuin muina elinaikoinaan, noin 70 taulua 60 päivän aikana!

Église Notre-Dame de l'Assomption. Voi olla, että olet nähnyt maalauksen, joka muistuttaa tätä kirkkoa:
L'Église d'Auvers-sur-Oise

Valitettavasti kylä tunnetaan niin näistä van Goghin maalauksista, myös siitä, että tämä kylä jäi hänen viimeiseksi asuinpaikakseen. Vaikka taiteilijaa pidettiin tarkasti silmällä ja hänen mielenterveyttään tarkkailtiin jatkuvasti, lopulta hän tappoi itsensä ampumalla itseään rintaan. Kahden päivän päästä ampumiseta hän menehtyi veljensä ja ystäviensä läsnäollessa. Auvers-sur-Oisessa voi käydä vierailemassa niin van Goghin veljesten haudalla kuin majatalossa, jossa Vincent vietti viimeiset hetkensä.

Majataloon pääsee käymään ja taiteilijan huonetta ei ole vuokrattu enää koskaan sen jälkeen kun hän kuoli siellä. Pääsymaksu kuusi euroa tuntuu aika korkealta, kun sillä pääsee näkemään vain yhden huoneen sekä viitisentoista minuuttia kestävän diaesityksen, mutta meille selvitettiin, että varoja kerätään, jotta he voisivat toteuttaa van Goghin viimeisen toiveen: hän halusi, että hänen taidettaan esitellään kahvilassa tai vastaavassa, ei vain museossa, koska se ei ole tarpeeksi boheemia. Valitettavasti hänen taulunsa ovat tällä hetkellä niin arvokkaita, että kahvilanäyttely on hieman vaikea järjestää...

Satuimme kylään juuri hyvin kuumana ja kesäisenä päivänä, joten voin kyllä aavistaa, mitä taiteilijat kylässä ovat aikoinaan nähneet. Kaunis jokimaisema, kylän laidalta aukeavat pellot sekä kauniit pienet kujat ja talot. Mutta kaikkein päällimmäisenä reissusta jäi mieleen hiljaisuus. Sitä ei aina tajua kaupungissa asuessaan kuinka paljon meteliä joka paikassa on. Sitä luulee, että yöllä on hiljaista, mutta kun oikeasti kohtaa hiljaisuuden, tajuaa, kuinka kovassa  metelissä me oikeasti asutaan. Joten päivä hiljaisuudessa oli todella rentouttava kaiken tämän kaupunkivilinän jälkeen!

Suurkaupungissa asumisen bonuksia

Pariisi on iso paikka. Ja täällä on paljon ihmisiä. Kaikella on aina puolensa, mutta minun mielestä Pariisissa näistä seikoista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Ensinnäkin täällä on kaikenlaisia ihmisiä kaienlaisine tarpeineen, joten kaikenlaisia palveluita ja tuotteita on varmasti saatavilla ainakin jos jaksaa hieman kaivaa. On bio-kauneushoitolaa, walk in -kauneuhoitolaa ja luksuskauneushoitolaa. On kirjakauppoja puolalaisille, kiinalaisille ja englantilaisille. On kahviloita kahvin juomiseen, viinin juomiseen ja nokosten ottamiseen. Suomeen verrattuna Ranska ja varsinkin Pariisi kaupunkina on niin väkirikas, että täällä myös tapahtuu paljon enemmän kuin Suomessa.

Maailmanluokan tapahtumasta sain itse kokemuksen perjantaina kun olimme Viktorian kanssa Stade de France:n stadionilla katsomassa Beyoncé:n ja Jay-Z:n konserttia.

Suomessa ei vastaavaa pääsisi kokemaan ensinnäkin, koska tämän luokan tähdet tuskin koskaan tulevat Suomeen ja toisekseen, Suomessa ei ole paikkaa, johon saataisiin mahtumaan kaikki ne lähes 80 000 ihmistä, jotka konserttiin olivat saapuneet.

Stadion sen täyttymisvaiheessa.

80 000 ihmistä on kyllä niin suuri määrä porukkaa, että sitä on vaikea käsittää vaikka sen näkisikin omin silmin. Pienen käsityksen ihmismassasta sain siinä vaiheessa kun kaikki lähdettiin stadionilta yhtä aikaa kotiin päin. Tietenkin suurin osa halusi Pariisiin päin ja käytännössä stadionilta juna-asemalle asti käveltiin suuressa massassa - muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ehkä siinä on yksi huono puoli tästä suurkaupunkielämästä. Eihän Suomessa mihinkään paikkaan mene noin monta ihmistä kerralla, joten tällaisia massoja ei pääse syntymään. Toisaalta suurkaupungin etuna oli se, että konsertin loppumisen jälkeen oli resursseja järjestää useita junavuoroja kaupunkiin ja vaikka jouduttiinkin jonottamaan juna-asemalla, jotta päästiin KOLMANTEEN junaan, joka lähti, ei siltikään jouduttu odottamaan kun ehkä vain parikymmentä minuuttia, koska junia tuli niin paljon vaikka oli jo puoliyö.

Palveluiden lisäksi Pariisi tarjoaa myös paljon tuotteita, joita ei Suomesta saa tai jotka ovat Suomessa paljon kalliimpia kuin täällä. Lisäksi kun yhdistetään tähän se, että ranska on gastronomian kieli, välillä ranskankielisten ruokatermien kääntäminen on vähän hankalaa. Joskus tuntuu, että menua kääntäessä suomeksi listalla on kolme suklaakakkua, kun taas ranskaksi kyseessä on kolme eri jälkiruokaa. Yksi ruokalaji, joka tuli esiin menuja kääntäessä on Méli-Mélo. Sitä ei löytynyt mistään sanakirjasta, joten päädyin kysymään kolleegoilta. He selvensivät, että se on lisäke, joka on sekoitus eri asioista, kuten linsseistä, coucousista ja vihanneksista. Kun olin seuraavan kerran kaupassa, minun piti ostaa sitä, jotta pääsen kokeilemaan tätä vierasta juttua. Tänään sitä sitten kokkalin ja ihan hyväähän se oli, ainakin vaihtelua minun spaghettiruokavalioon... :D

Toinen hauska juttu, jonka löysin, on teepussit, joissa on narut asennettu niin, että pussin voi puristaa vain naruista vetämällä! Mahtava keksintö sanon minä! Muutenkin rakastan ruokakauppoja ulkomailla, joten joka kerta kun käyn kaupassa, se on uusi tutkimusmatka minulle :D Oikeasti olen asunut Pariisissa nyt kuukauden, mutta kävin ensimmäistäkertaa vaatekaupoissa shoppailemassa vasta tänä viikonloppuna, mutta ruokakauppaan olenkin sitten upottanut enemmänkin rahaa... Jostain syystä se on vaan niin jännää löytää kaikkea erilaista mitä kotoa Suomesta ei saa.

Eikö oo siistiä :D

Arkea ja uusia kavereita

Huh kun aika menee nopeaa! Nyt on jo kolme viikkoa harjottelusta takana vaikka se tuntuu vaan ehkä viikolta...

Tällä viikolla meidän toimiston arki arkeentui lopulta, kun viimeisetkin lomailijat tulivat takaisin töihin, joten nyt olen päässyt tutustumaan kaikkiin työkavereihin ja ihan perusarki on tullut aika tutuksi. Toki mitään perusmuottia ei meillä ole, koska joka päivä on erilainen. Yleensä tykkään tehdä päivän työt loppuun ennen kotiinlähtöä, jotta seuraavana päivänä on tilaa uusille työtehtäville, koska yleensä en tiedä vielä illalla, mitä teen seuraavana päivänä.

Bonne rentrée! Kaikki ovat nyt palanneet lomalta ja Petrin kokeellinen keittiö oli tehnyt meille herkkuja. Mun lemppari oli  ehdottomasti vasemmalla pop cake aux olives noires!

Näinä kahtena menneenä viikkona uusia työtehtäviä on tullut tosi tosi paljon! Ekalla viikollahan vain pääasiassa seurailin Jenniä, mutta nyt olen tehnyt kaikki ne tehtävät ja paljon muutakin ihan itsekseni. Ja puhelimeenkin olen saanut vastata ihan olan takaa! Aluksi se tuntui kyllä ihan mahdottomalta tehtävältä, kun en tykkää puhua puhelimessa edes suomeksi, mutta yllättävästi se on alkanut luonnistumaan ja tällä viikolla vastasin puhelimeen jopa ruotsiksi! Oikeesti minä! Enhän minä sitä soittajaa osannut auttaa, mutta sainpahan puhelun siirrettyä :D Muutenkin sain ensimmäisen ruotsinkielen käännöstehtävän Susannelta ja selvisin. Käännöstehtävät on kyllä tosi hyviä ainakin oppimisen suhteen, ihan sama mistä kielestä kääntää. Näinä viikkoina olen muutenkin saanut kääntää aika paljon kaikkea ja sen lisäksi olen tehnyt kaupunkikuvauksia Laventelin nettisivuille. Välillä tuntuu, että ihan kun olisin taas koulun penkillä tekemässä esitelmää, mutta toisaalta sehän vain meinaa, että koulussa ehkä opiskeltiin oikeita asioita...

Lisäksi olen saanut tehdä pari hotellivierailua, kun jotain on tarvinnut viedä asiakkaille hotelliin odottamaan. Mielenkiintoisin vierailu oli kuitenkin uuteen Peninsula hotelliin.

Ovella odottivat vartijat, mutta eivät ne muuta sanoneet kun "Bonjour Madame!"
Ei edes siinä vaiheessa kun kävin aulan vessassa. Ihan kiva vessa. Että jos kukaan
kaipaa ilmasta vessaa Pariisissa...

Se on Pariisin uusin luksushotelli ja Petri lähetti minut sinne katselemaan ympärilleni (juu-u Pariisissa ei ketään käännytetä luksushotellien auloista, ei edes minua!), jotta saan käsityksen millainen hotelli on kyseessä. Kyllä ne kristallikruunut ja marmori aika nopeasti tekivät vaikutuksen! Sitten tein hotellista hotellikuvauksen, jotta uusi hotelli saatiin kuvauksineen varausjärjestelmään.

Viime viikonloppuna tosiaan muutin uuteen asuntoon ja nyt mulla on mukavat 9 neliötä täällä kuudennessa kerroksessa (ai hissi, mikä se on??), mutta ne on mun ihan ikiomat yhdesän neliötä! ja nyt oon saanut tätä näyttämäänkin vähän kivemmalta tämän päiväisen Ikea-reissun jälkeen!


Ikeaan pääsikin kätevästi ilmaisella bussilla Denfert-Rochereau:n metroasemalta ja kävikin ilmi, että Ikean lisäksi paikka on isompikin kauppa-alue Thiais Village. Kuitenkin ylpeänä voin ilmoittaa, että pitäydyin vain Ikeassa ja ostin itse asiassa kaikkea tarpeellista. Kaikkein tarpeellisin oli tietenkin sininen Ikea-kassi, jotta pääsen sen kanssa pyykkäämään huomenna :D


Pariisi on kyllä kohdellut mua todella hyvin viime viikkoina! Ilma on ollut lämmin ja välillä jopa aurinkoinen ja muuton lisäksi kaikkea muutakin mukavaa on tapahtunut. Viktorian kanssa lähdettiin Couch Surfing:n ja Pariisin au pairien järjestämälle piknikille ja siellä tustustuinkin moniin usiin ihmisiin. Nyt onkin ollut sitten sosiaalinen viikko mun mittapuun mukaan kun ollaan tehty jotain harva se päivä!




Yksi positiivinen puoli täällä asumisessa on tosiaankin se, että Eiffel-tornille voi kävellä. Niinpä kävelin ja onhan se ihan komean näköinen illalla! Piknik Chaps de Mars:lla on varmasti yksi kliseisistä Pariisihetkistä, mutta viimeisten parin viikon aikana olen kerennyt katsella kaikkia muitakin turistijuttuja taas uudelleen.

Louvre

Seine

Yksi turistijuttu, joska haluaisin vielä Pariisissa tehdä on käydä Pariisin katakombeissa. Tänään Ikea-reissulla näin tosin jonon, joka sisäänkäynnille oli, joten ehkäpä odotan, että kesän turistiryntäys on ohi ja menen sitten jonottamaan...

Lopuksi vielä viikonlopun baaritunnelmia: kyllä, paikallisessa kuppilassa omistaja oli ottanut kissansa mukaan töihin :D

Ensi viikonloppuna onkin tapahtumassa kaikkea jännää!! Nyt en malttais odottaa!